Optimismi, pessimismi vai sittenkin vuoristorata-ajelu?
Monesti mietin, että kuinka tähän maailmaan ja elämään kuuluisi suhtautua. Mikä suhtautumistapa antaisi kaikesta rehellisen ja järkevän kuvan, ja mikä ajattelutapa olisi minulle itselleni hyväksi, mistä näkökulmasta katsomalla minä saisin elämästä eniten irti? Monesti ihmiset jaetaan pessimisteihin ja optimisteihin kysymyksellä puolillaan olevasta juomalasista. Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Itse en ole oikein osannut vastata tähän, paitsi sisäisen lukiolaiseni näsäviisaan vastauksen “Täynnähän se on, tuskin siihen nesteen yläpuolelle on tyhjiötäkään saatu aikaiseksi!” En tiedä, onko ko. vastaus sitten optimistinen vai pessimistinen. Mielestäni lähes aina optimismi kantaa pidemmälle. Se, että tarkoituksella etsii asioista positiivisia puolia ja keskittyy niihin, nostaa mielialaa ja ylläpitää toivoa asioiden järjestymisestä. Myös silloin, kun kaikki on hyvin, on helpompi vain olla ja nauttia, kun ei tarvitse miettiä, että kohta aivan varmasti joku epäonnistuu. Jos on iloi