Tarpeeksi hyvää ei voi saavuttaa
Aina silloin tällöin minut valtaa riittämättömyyden tunne. Aivan kuin minä olisin kaikilla tavoilla todella huono, epäkelpo ja viallinen. Kerta kaikkiaan riittämätön. Järjellä tiedän, että ihan samanlainen pulliainen minä olen kuin muutkin, niin hyvässä kuin pahassa, mutta jokin osa alkukantaisissa aivoissani ei ymmärrä sitä. Jossain aivopoimujen syövereissä on silloin kauhea hätä, että jotakin tälle asialle on nyt tehtävä, sos! Luulen, että riittämättömyys vaivaa joskus lähestulkoon jokaista, aihe ja elämänvaihe vain vaihtelee. Tavoitteellinen ihminen, kuten urheilija voisi äkkiseltään ajatella, että kyseessä on kirouksen sijaan siunaus, ääni joka huutaa takaraivossa koko ajan, että nyt on kehityttävä, tämä ei riitä. Se ei kuitenkaan valitettavasti ole niin. Kun kokee olevansa riittämätön, on tuomittu käymään ikuista ajojahtia. Sitä jahtaa tilannetta, että voisi vakuuttaa itselleen, että kyllä, nyt olen jollakin maagisella tavalla riittävän hyvä, nyt kaikki on hyvin ja minä