Tekstit

Pyöröovi ja reset-nappula

Kuva
  Kevät on tietynlaista muutoksen aikaa. Lumi sulaa, talvi katoaa ja koiranpaskan hajun jälkeen koittaa kesä. Kevät on minulle henkilökohtaisesti toisellakin tavalla muutoksen aikaa. Kevät on ikään kuin elämän pyöröovi, josta lappaa asioita ja ihmisiä sisään ja ulos yllättävässä ja monesti hieman kaoottisessa järjestyksessä.  Tänä vuonna kevään myötä ovesta ilmestyi suuri oivallus. En oikein tiedä, kuinka sitä sanoin kuvailisin, joten yritän selittää, kuinka tähän pisteeseen päädyin. Kun katson elämääni elämää taakse päin, näen matkani käännekohdat ja kompastuskivet selvästi. Koen, että minulla ei ole monestikaan ollut mahdollisuuksia vaikuttaa tapahtumiin tai kuinka niihin reagoin ja niistä selviän. Minä olen selvinnyt, sinnitellyt ja mennyt eteenpäin niillä neuvoilla ja tiedoilla, joita minuun oli koodattu ja jotka olin elämäni aikana mukaan kerännyt. Häiritsevää näin jälki käteen on ollut huomata juuri se, että minä olen toistanut omia kaavojani, niin kuin ihmiset yleensäkin, ymmärt

Luottamus

Kuva
  “Sinun pitäisi luottaa itseesi enemmän.” Kuulin tämän kommentin joitakin päiviä sitten, ja olen samaa mieltä. Niinhän minun pitäisi. Itseluottamus ja kaikki muukin luottamus on vain joskus hyvin vaikeaa minulle, sillä harmillisen usein kanssani läsnä olevaan ahdistukseen kuuluu voimakkaasti kaikenlainen epäilys. Jos jossakin on useampi vaihtoehto, se on epävarma asia ja siten epäilyksen aihe ja uhka hyvinvoinnille. Olen miettinyt luottamusta ja sen puutetta jo paljon aiemmin. Omalla ja varmaan monen muunkin kohdalla teini-ikä oli suurta luottamuksen horjunnan aikaa. Minä en voinut luottaa muihin ihmisiin enkä siihen, että kaikki menee hyvin. Kun asiat alkoivat livetä otteestani, minä en luottanut enää itseenikään. Teini-iän naiiviudella asioista oli helppo ajatella, että koska se tuntuu siltä, se on niin. Ja niin kaikesta tuli vaarallista ja pelottavaa. Pohtiessani luottamusta pyörittelin asiaa monelta kantilta. Se on jotakin, joka voi särkyä hyvin helposti, mutta jonka voi myös vaiv

Hyvää Maailman mielenterveyspäivää!

Kuva
  Tänään 10.10.2020 on merkittävä päivä. Kyllä, tänään avataan Vuokatin ensilumenlatu ja hirvenmehtuu alkaa, mutta tänään on vielä vähän näitäkin merkittäviä tapahtumia tärkeämpi päivä. Tänään on Maailman mielenterveyspäivä. Miksi moinen edes on olemassa ja mitä sillä haetaan? Mitä edes on mielenterveys ja miksi minä kirjoitan aiheesta?  YK:n sivuilla kerrotaan, että Maailman terveysjärjestö WHO:n jokavuotisen ja kansainvälisen mielenterveyspäivän tavoitteena on lisätä tietoisuutta mielenterveysongelmien laajasta kirjosta ja tukea WHO:n tuottamien materiaalien ja avustusten kautta paikallisia kampanjoita mielenterveyden edistämiseksi. Lisäksi MIELI Suomen mielenterveys ry kertoo tämän vuoden teemaksi kuuntelemisen. Mielenterveyden määritelmä onkin sitten vähän hankalampi kasattava. Itse määrittelisin terveen mielen psyyken tilaksi, jossa ihmisen kokemus itsestään ja ympäröivästä maailmasta on lähellä totuudenmukaista, ihminen voi hyvin, nauttii elämästään  ja pystyy suhtautumaan elämää

Ihminen, kehon ja mielen yhteinen projekti

Kuva
  Pohdiskelen paljon ihmisen psyyken ja fyysisen kehon suhdetta. Näiden kahden toiminta keskenään on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista: kumpikin toimii itsekseen, mutta vaikuttaa toiseen välillä hyvinkin voimakkaasti. Itsekseen toimimisesta huolimatta psyyke ei pärjäisi ilman kehoa, eikä keho ilman psyykettä. Kehon ja fysiikan tehtävä on helppo hahmottaa, keho huolehtii elämän kannalta pakollisista perustarpeista: keho syö, nukkuu, liikkuu, tekee tarpeensa ja tapaa toisia ihmisiä. Keho toimii näin pitääkseen yllä omaa toimintakykyään, varsinkin syömisen, nukkumisen ja liikkumisen kohdalla, mutta nämä ovat niitä samoja asioita, joita psyyke tarvitsee. Aivomme heittävät toimimasta, elleivät ne saa kunnollista ravintoa, lepoa, liikettä ja sosiaalisia kontakteja. Psyyken tehtävä on mielestäni paljon monimutkaisempi ja mielenkiintoisempi. Minä koen, että psyyken tehtävä on pitää huolta kaikista muista tarpeistamme, varsinkin tärkeimmästä, eli pitää meidät turvassa.  Metsäretki, eli li

Optimismi, pessimismi vai sittenkin vuoristorata-ajelu?

Kuva
Monesti mietin, että kuinka tähän maailmaan ja elämään kuuluisi suhtautua. Mikä suhtautumistapa antaisi kaikesta rehellisen ja järkevän kuvan, ja mikä ajattelutapa olisi minulle itselleni hyväksi, mistä näkökulmasta katsomalla minä saisin elämästä eniten irti? Monesti ihmiset jaetaan pessimisteihin ja optimisteihin kysymyksellä puolillaan olevasta juomalasista. Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Itse en ole oikein osannut vastata tähän, paitsi sisäisen lukiolaiseni näsäviisaan vastauksen “Täynnähän se on, tuskin siihen nesteen yläpuolelle on tyhjiötäkään saatu aikaiseksi!” En tiedä, onko ko. vastaus sitten optimistinen vai pessimistinen. Mielestäni lähes aina optimismi kantaa pidemmälle. Se, että tarkoituksella etsii asioista positiivisia puolia ja keskittyy niihin, nostaa mielialaa ja ylläpitää toivoa asioiden järjestymisestä. Myös silloin, kun kaikki on hyvin, on helpompi vain olla ja nauttia, kun ei tarvitse miettiä, että kohta aivan varmasti joku epäonnistuu. Jos on iloi

Itsetunto on tasapainolaji

Kuva
Mietiskelin, että mikä ominaisuus yhdistää tasapainoisia, rauhallisia ja varmanoloisia ihmisiä, jotka eivät turhasta stressaa tai hätkähdä. Monesti se on nuoruutta pidemmälle edennyt elämä, mutta ei aina. Tietynlainen viisauskin se voisi olla, mutta sitten toisaalta on paljon viisaita ihmisiä, jotka stressaavat ja eivät saa oikein otetta elämästä. Sitten minä keksin yhden ominaisuuden, joka yhdistää kaikkia rauhallisia, maailman kanssa toimeentulevia ja päämäärätietoisia ihmisiä. Hyvä, terveelle pohjalle rakennettu itsetunto. Itsetunto on taito ja ominaisuus, joka meillä kaikilla on, toisilla parempi ja toisilla heikompi. Itsetunto, joka tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, kuinka hyvin tuntee itsensä, hyväksyy itsensä, arvostaa itseään ja luottaa itseensä, on siinä mielessä vaikea ominaisuus, että sitä ei voi mitata, mutta sitä voi kehittää. Sen tilaa voi omalta kohdalta arvioida, ja joskus vähän toisenkin, mutta siinä voi mennä aika rajusti metsään. Itse määrittelisin, että itsetunto on

Vale, emävale, ajatus

Kuva
Tämä kevät on ollut yhdessä suhteessa huikea mahdollisuus. Tämä kevät on ollut huikea mahdollisuus testata taipumustaan ahdistukseen ja stressiin. Ja luulen, että melkeinpä kaikilta löytyy taipumusta kokea helposti ainakin toista. Itse olen kokenut tämän kevään niin kuin minä vetäisin jonkun kanssa köyttä. Minä kiskon toisesta päästä ja karjun, että ei ole mitään hätää, samalla kun joku paskiainen kiskoo toisesta päästä ja huutaa: “PANIIKKI! ON KAUHEA HÄTÄ!!!”  Korona on siitä syystä hyvin ärsyttävä ilmiö, että siihen ei voi tarttua kuin köyteen. Et voi tehdä juurikaan konkreettisia asioita puolustaaksesi itseäsi, paitsi pestä kädet ja vältellä muita. “Vihollisen” uhatessa ihmismieli haluaisi tehdä jotakin selkeää puolustautumisen eteen, ja olen ihan varma, että jos tämä kriisi olisi voitu estää esimerkiksi valtaamalla Karjala takaisin, Suomesta olisi löytynyt valtavasti vapaaehtoisia suorittamaan tätä tehtävää. Se on yksi syy, miksi kotiin eristäytyminen tuntuu niin vaikealta.